She couldn't scream while I held her close.

Heippa. On taas paljon jaanyt kirjottamatta, kun koneelle paasy on mahdotonta. Ja nyt on taas tapahtumiakin, saa nahda mita ehdin kirjoittaa.Viimeksi jai turinointi siihen kun lahdettiin sinne loungeilemaan. Lounge olikin kiinni, ja mentiin yhteen livejazz paikkaan, missa oli elavat jaskat jo loppu. Tapasin siella sitten pari uutta suomalaista jotka tuli Hannan kanssa sinne. Paikasta jatkettiin mun yhteen ikuisista lemppareista, Honkytonksiin, joka on taysin erilainen klubi mita kaikki muut. Harmi kylla heidan taytyi lopettaa nyt 1.1.2007. R.I.P <3Tonkkarissa oltiin koko loppuilta, josta sitten hipsittiin kotiin ja petiin ja nukkumaan.Aamulla olikin vuorossa se kuuluisa kriketti. Ensin mentiin sinne Leonin ja Jodien kanssa, tosin pari tuntia myohassa kuten asiaan kuuluu jos mukana on naisia. Ensimmaiset pari tuntia siella oli kylla uskomattoman tylsaa, mutta puitteet oli upeat. MCG (Melbourne Cricket Ground) on yks melbournen hienoimmista rakennuksista, ja sinne mahtuukin se 100 000 katsojaa. Jo se oli ihan hyva syy menna sinne.Kolmen tunnin jalkeen Jodie ja Leon sitten lahti kotio kun Wouter tuli pitamaan mulle seuraa. Pelikin parani mita pitemmalle paastiin, mutta silti ei ehditty nahda kun Englannin lyontivuorossa. Ihan kaikkea en kylla ymmartanyt joo, mutta hauskaa silti oli. Sain Wouterinkin jotenkuten tajuamaan sita lajia, mista oon aika ylpee, huomioonottaen etta en itekaan tajua.

Torstai-ilta sujui sitten taas tutuissa merkeissa, tosin ne merkit ei mua kamalan iloisiksi tehnyt. Olin aika kipeana, oli olo aika nuhainen ja flunssainen. Oli kuitenkin torstai, ja piti menna parin kaverin kanssa Billboardiin ihan vaan kaymaan nopsaan. Piti ihan alkoholittomasti viettaa ilta, mutta ei se sitten ihan onnistunutkaan. Talla kertaa vika oli Billboardin, ja oon siita vielakin aika vihainen. Ne vihdoinkin maksoi mulle, drinkkilippuja sain 60$ edesta, ja rahaa 30$. Muuten hyva, mutta drinkkiliput piti kayttaa sen illan aikana jolloin ne saa, ja rahaa mun olis pitany saada 145$. Pisti aika vihoiksi. Taytyy menna huomenna hieman juttelemaan...Juotiin sitten siina parit kalliit drinkit jotta saatiin 60$ menemaan. Taija ja pari suomenruotsalaistyttosta tuli sinne kanssa. Ihan perussettia, lahdettiin aika ajoissa kotiin kun tauti tuntui vaan pahenevan mulla.Sitten olikin jo pe pe perjantai! Eli lahdon paiva. Herattyani myohaan lahdettiinkin aika suorilta hakemaan autoa... Auton PITI olla Ford Falcon, mutta sitten ne tyons meille jonkun Nissanin. Meinas itku tulla jo linssiin, kunnes paastiin autoon sisaan. Kaikki nahkaa ja jalopuuta ja sahkoherkkua, se helpotti vahan. Toinen helpotus oli sitten kun paastiin tielle ja painettiin pedal to the metal, ja huomattiin etta pellinkin alla on jotain. 230hp 3.5 V6, argh! Maistui. Sittenkin. Vaikkei se mikaan missikilpailun voittaja ollutkaan...Pakkaus alotettiin sitten, ankara sellainen. Mun tauti oli jo vahan edennyt, ja yskaa ja kurkkukipua ilmeni. Paatin etta desinfioin sen myohemmin vodkalla, mita kaytiin myos ostamassa. Kolme pulloa. Joista yksi oli Lime Finlandia, sen sain lahjaksi Wovielta, kiitos <3 Pakkaus sujui jotenkin surullisissa fiiliksissa, tuntui etta lahdetaan kokonaan pois kun kaikki hengas kokoajan meidan kanssa ja oli vahan allapain. Hassu fiilis kun miettii etta oltiin tulossa takaisin ja pian.Leonin oli tarkoitus tyoskennella noin yhteen yolla asti, mutta paasikin sitten pois jo yhdeksalta, jotenka suunnilteltiin lahto yhteentoista. Joskus siella sitten paastiinkin baanalle, ja sita sitten mentiin. Edessa 900km yollinen rykaisy. Heihei Melbourne!

Ajelu meni ihan kivasti, aina valilla pidettiin tupsutaukoja kun oli tervakeuhkojakin mukana. Ite sain ajaa ekan kerran joskus neljan maissa, vaikka se niin laitonta olikin. Ei kansainvalista ajokorttia enka ollut listattu kuskiksi autolle, mutta kuitenkin tahdoin kokeilla tota vaaralla puolella ajamista. Ja viela autolla joka on aika nopsa.Se oli ihan simppelia kylla, mita nyt vahan tuulilasinpyyhkijoita rapsin paalle kun vilkkuja piti. Ei ollut muita autojakaan, niin ei ressannut. Jonkun 45min ajelin jolloin annoin sitten Kirkin ajaa taas vuorostaan.Perille Sydneyyn paastiin monien monien tupsutaukojen ja 200km/h rykasyiden jalkeen joskus kymmenelta aamulla. Kukaan ei oikein tiennyt minne siella piti menna, jotenka oltiin hieman eksyksissa. Kuitenkin tunnin seikkailun jalkeen tuurilla loydettiin hostellille, jossa siis oli huoneet Jodielle, Leonille ja Wouterille. Niille olikin sitten jarjestetty ihan private huoneet, eli jokaiselle oma. Tosin nekin naytti ihan vankiloilta, aivan kasittamattoman hirvea hostelli kun oli kyseessa. Ilmainen kuitenkin, kun on samaa ketjua kun meidan hostelli... Mina ja Kirk siis oltin silla asenteella etta kylla jostain yopaikka loytyy, todennakoisesti pummilla naiden muiden huoneisiin. Sydney uutena vuotena menee aivan sekaisin, hostellit taytyy varata puolta vuotta etukateen, ja normaali 8 hengen dormihuone voi maksaa normaalin $20 sijaan jotain $80 pahimmassa tapauksessa. Jotenka mitaan toivoa ei ollut saada meille omaa huonetta, eika kylla olut halua edes maksaa. Autossa voi aina nukkua mikali ei muuta paikkaa ole. Meilla oli kuitenkin aika varmat suunnitelmat miten paastaan sisaan. Kaverini kuitenkin pelotteli kertomalla etta siella on aina oisin yovartija tarkistamassa avaimia, ja vaan avaimella paasee sisaan…. Nojoo. Perilla oltiin niin aikaisin kuitenkin etta he eivat voineet viela checkata sisaan. Paatettiin siis lahtea kruisimaan. Itse en uskaltais heti lahtea Sydnin keskustaan ajelemaan, mutta onneks muilla ei ollut mitaan sita vastaan.

Jotenkin kuitenkin eksyttiin ajamaan kaunista Harbour Bridgea pitkin kaupungin toiselle puolelle, jossa oltiin sitten ihan hukassa. Kuitenkin kun ensimmaisen kerran tuli kyltti nimelta Manly, kaikki tiesi etta sinne mennaan. Kyseessa on siis yksi Sydnin hienoimmista rannoista. Matkalla sinne kuitenkin nukahdin, mutta perille paastyamme herasin samantien. Ja aijai, upeita aaltoja ja mukavahkoa hiekkaakin riitti. Ma olin heti etta uimaan uimaan, muut oli vahan epailevin mielin mutta kaikki muutkin sitten tuli, Jodieta lukuunottamatta. Oli muuten toinen kerta mun elamassani kun meressa uin, edellinen kerta oli Turkissa kun olin jotain vaahtosammuttimen kokoluokkaa (kylla, minakin olen ollut pieni !). En muistanut yhtaan kuinka allottavaa ja silmia kirvelyttavaa suolavesi on, mutta en valittanut, aallot oli upeita. Noin 2m korkeita, heitteli minne sattui. Ah. Hauskaa. Jonkun tunnin siela lilluin, sitten viela hieman Vodka Cruisereita rannalla Kapasiteettiyksikko – Lomalla biisia kuunnellessa parhaiden kavereiden kanssa. Elama maistui. Naita hetkia en vaihtais pois ikina. Matka kuitenkin jatkuu ! Taman jalkeen olikin jo myoha, ja kun takaisin kaupunkiin paastiin niin olikin jo mahdollista checkata sisaan. Kirkin kanssa odoteltiin autossa kun naa roudas kamojansa sisaan… Syomaan sitten piti paasta, ja Jodie ties yhen backpacker irkkubaarin jossa oli halpaa ruokaa. Muuten hyva, mut sai ruokansa nopeasti ja halvalla mut jotenkin niilla oli vaikeuksia tehda mun ruokaa ja piti ootella jotain kolme varttia. Mut onneks ei ollut kiiretta. Sitten vahan seikkailtiin kaupungilla kavellen, jonka jalkeen uskaltauduttiin myos Kirkin kanssa menemaan hostelliin sisaan. Paivasaikaan he eivat niinkaan jaksaneet vierailta kysella niita avaimia, jotenka no worries. Huoneet todellakin olivat hirveita bunkkereita, ja en ihmettele miksi hostellin nimi oli Maze. Miesten vessan loytaminen kylteista huoliamatta kesti noin vartin. Ja suihkussa ollessaan joutui sen vartin odottamaan kunnes tukka kastui… Greit.

Oltiin Sydneyssa, oli uudenvuoden aatonaatto, pakkohan sita oli hieman ulos lahtea. Tahdottiin ottaa hieman valokuvia tietenkin oopperatalosta ja harbour bridgesta. Sinne kun paastiin olikin kylla jo pimeaa, mutta minkas teet. Jalustalla olisi saanut hienojakin kuvia, nyt vain pari kohtalaista otosta. Mutta kuvien jalkeen ei tahtonut viela lahtea kotiin, tahdottiin ottaa muutamat siideiolusvodkaset. Leon oli fiksuna jattanut paperinsa kotio, ja vanhimpana meista hanelta tietenkin kysyttiin niita parissa ekassa paikassa. Paatettiin sitten ottaa suunta kohta Darling Harbouria, joka on upea kaupunginosa. Niinkuin Docklands melbournessa, niinkuin Lutakko Jyvaskylassa kertaa tuhat + trendikkaat baarit ja yokerhot. Upeita terasseja joista nakyma merelle ja upeisti koristeltuihin isoihin laivoihin. Maistui. Parit horpyt siella sitten, ja oltiinkin valmiita menemaan nukkumaan.

Finlandia-vodkaa, taittuneita nilkkoja ja timantteja.

Ensimmainen yo Mazessa oli ihan ok. Thank god Wovien sanky oli tehty kahdesta isosta patjasta paallekkain, jotenka pystyimme levittamaan ne isoksi sangyksi jossa mahduttiin siis molemmat tutimaan. Itse rakensin tyynyni repustani ja takistani, ja peiton pyyhkeista. Katevaa !

Heratys meni hieman myohaiseksi. Kolmelta suunnilleen vissiin mut ja von dutch heratettiin. Muut oli ehtiny jo teha kaikkea jannaa, mm monorailia ja sen sellaista. Mutta ei ressannut! Kaikki muutkin oli jo tulleet meidan hostellille Melbournesta, koska Sydney on vaan niin paljon kovempi juttu. Meita oli jotain 10 meidan todella pienissa ja kuuman kosteissa hostellihuoneissa, ja heti valittomasti suihkun jalkeen alettiinkin tietenkin pohjustamaan iltaa vodkaredbullien ja muiden jalojen alkoholijuomien parissa. Suunnitelmien kanssa oli ongelmia, tiedossa oli etta kaupunki tayttyy miljoonista vierailijoista eika tilaa nahda ilotulituksia ole paljoa. Kuitenkin siina hipsittiin ja juotiin ja juhlittiin, paatettiin sitten yrittaa paasta Botanical Gardensiin katsomaan niita tulituksia. Todella suosittu paikka, mutta myos parhaat nakymat. Muutamien vivahteiden paasta paastiinkin sitten porttien luokse, missa oli jo valtavat jonot sisaan. Itse olin jo luovuttamassa mutta muut oli niin innoissaan etta paatettiin sitetn jonottaa. Kirk ainoana ei tullut meidan mukaan, kun itsepaisena Kiiwina sanoi ettei jaksa kavella. Jonossa oleiltiin (tai siis yksi jonotti kun muut nurmikolla alkoholistui) muutama tunti, onneksi mentiin ajoissa. Yhdeksalta oli sitten ensimmainen ilotulitus, suunnattu perheen nuorimmille ja lapsiperheille. Tiedossa oli etta taman jalkeen puistosta poistuu paljon ihmisia, ja sisaan paasee sitten samanverran lisaa. Tilaa oli ”vain” 25 000 ihmiselle. Yhdeksalta sitten paastiinkin vahitellen eteenpain, mutta Wovie oli kadonnut jonosta johonkin. Sisaan paastyamme saatiin selville etta tama urvelo oli lahtenyt ostamaan puheaikaa puhelimeensa ja sitten ei ehtinyt takaisin ajoissa. Han sanoi sitten menevasnsa Kirkin luokse, koska sisaan oli paassyt jo 12 meita niin oli vahan vaikeaa sitten lahtea enaan uloskaan. Kuitenkin vikkelana poikana Wovie hyppasikin aidan yli ja urheasti vartijoiden takaa-ajamana selvisi puistoon, mutta ei meita sielta koskaan loytanyt koska puhelut eivat kamalan hyvin mene lapi noin uutenavuotena.

Kohtuullinen paikkakin puistikosta loydettiin, suora nakyma harbour bridgelle josta ilotulitukset lahtevat. Harbour bridgeen oli valoista tehty henkari ja timantti. Henkari on lempinimi sillalle, ja timantillekin oli joku selitys jota en nyt muista. :D
Valtavilta screeneilta tuli tietenkin viimeiset sekunnit vuodesta 06, ja sitten alkoi pauke. Kieltamatta hienoin mita itse olen koskaan ollut todistamassa. Raketit lahtivatkin kolmesta eri paikasta, vasemmalta viiden pilvenpiirtajan katolta, harbour bridgelta, ja oikealta puolelta jostain randomipaikasta. Kameran jatin suosiolla sivuun, tahdoin keskittya olennaiseen. Kaverien kanssa olemiseen ja vuoden vaihtumiseen. Ja tietynkin Finlandialla skoolaamiseen.

Paukkeen jalkeen tietenkin vaihdeltiin haleja ja puseja ja niin edespain. Kunnes. Jodie putosi aidalta, jonka paalla seistiin katsomassa tulituksia, ja taittoi nilkkansa pahasti. Nilkka meni lilaksi samantien, ja aika pahasti turvonneeksi. Itsehan tiesin samantien kokemuksesta etta ei se murtunut ole, kun han pystyi nostelemaan ja laittamaan ihan vahan painoakin sille. Kuitenkin ambulanssit kutsuttiin ja sairaalaan tutkimuksiin. Leonin kanssa pysyttiin siella sitten, oli aika vip fiilis kun saatiin olla viimeiset vieraat puistossa ;I

Leon sitten lahti sairaalaan Jodien kanssa, itsella oli yksi tarkea tapaaminen Darling Harbourissa jonne piti ensin menna, ja lupasin tulla myohemmin. Hypin sitten vauhdikkaasti toiselle puolelle kaupunkia, jonne loysin yllattavan hyvin mun suuntavaistolla. Sattmalta sitten eksyin samalle terassille kun edellisena paivana. Siella vietettiin joku tunti, jonka jalkeen paikka menikin jo kiinni, kun kello oli hurahtanut jonnekin kolmeen. Lahdin etsimaan kavereitani jotka olivat paasseet makkiin asti. Sinne paastyani kaikki olivat jo menossa kotiin, ja itseani ei vasyttanyt yhtaan. Kuitenkin huomasimme etta tarvitsemme kolme avainta paastaksemme hostelliin, ja Jodiella ja Leonilla oli kaksi mukanaan sairaalasas. Sairaalaan oli pitka matka kavellen, joten ilmottauduin vapaaehtoiseksi hakemaan niita kun muutenkin olin sinne luvannut menna. Lahdin sitten kappailemaan ja sinne paasinkin, Leon pummin nakoisena nukkui sairaalan ulkopuolella penkilla odottamassa, vielakin. 5h jo. Kiireinen ilta, ey.
Lupasin sitten odotella viela hetken Leonin kanssa jos Jodie jo paasisi pois. Jonkun tunnin paasta han paasikin. Keppien kanssa. Lihas vain revahtanyt, ei muuta, kuten arvasinkin.

Keppien kanssa sitten yritettiin koivertaa, mutta tiedossa oli toinenkin ongelma kun taksien saaminen oli hieman nihkeaa. Lupasin sitten lahtea viemaan avaimia etta muut paasevat jo nukkumaan, ja sitten haetaan Wovien kanssa autolla heidat hostellille. Taas paasin kavelemaan paljon paljon, mut ei ressannut. Ihmiset oli iloisia ja juhlatuulella. Oli vaan aika kuuma niin hiki virtas, mutta vedella siitakin paastiin. Kamalassa humalassakaan ei tultu oltua vaikka vodkaa tuli aika paljon juotua. Nukkumaan paastiin sitten joskus seitseman maissa. Erilainen uusvuos, mutta ihan mukava sellainen kuitenkin.

Sitten olikin lahdon paiva. Tai siis, tiesimme etta tanaan lahdetaan, mutta vasta joskus 12 maissa illalla. Aamulla patistin kaikki hereille ja sanoin etta rannalle, rannalle! Bondi beach oli nakematta, ja sinne suunnattiinkin kun paasiin kaikki ylos ensin. Se olikin ajan tuhlausta. Koko ranta ihan taysi, meidan piti maksaa $5 siita etta ajoimme parkkipaikan lapi todetaksemme etta se oli taysi. Taman jalkeen kaikki oli niin nalkaisia ja pettyneita etta paatimme menna takaisin hostellille ja syoda kaupungilla. Tan jalkeen nain yhden parhaista melbournen ystavistani, ja kaytiin ottamassa kuvia yhdesta puistosta ja illemmalla viela darling harbourissa syomassa. Joskus yhdentoista maissa paasin vasta kotiin, jossa olikin Leon kateellisena kun ei paassyt ottamaan puistosta kuvia, ja lahdin sitten sen kanssa uudestaan :D Sitten paastiin takaisin, pakattiin kamat, ja lastattiin auto.

Matka takaisin alkakoon.

Siita matkasta ei paljon olekaan kerrottavaa. Tupakkitaukoja, ja kaahausta. Itsekin sain jopa ajaa pari tuntia, ja kokeilla veekutosen huippuja ;) 220 se vaan meni, mutta yllattavan nopeasti siihen paasi....

Loppumatkasta oloni tuli todella huonoksi. Olin nalkainen, vasynyt, paata sarki, selkaan sattui, yskitti, nena vuoti... Kotiin paastyamme joskus aamulla aikaisin tahdoin vaan nukkumaan, ja niin teinkin. Nukuin nelja tuntia jonka jalkeen piti jakaa illallista. Sen jalkeen olin jostain syysta todella allapain ja pakotin Jodien lahtemaan minun kanssa leffateatteriin katsomaan Happy Feet. Hyva elokuva olikin, vaikka paha oloni ja vasymykseni hieman nautintoa pilasikin. Kotiin sitten, menin leffaloungeen tyynyn ja peiton kanssa koska en tahtonut olla yksin sangyssani, nain jonkun roskaleffan ja sitten olin tarpeeksi vasynyt mennakseni nukkumaan.

Seuraaavana paivana olikin oloni jo paljon parempi. Nukuin pitkaan, ja hengasin kaverien kanssa aika pitkalle paivaa. Sitten menin kirjastoon jossa olikin aika nihkeaa kun koneet oli kaikki kaytossa. Kuitekin sain koneen sitten ajan paasta, ja aloin kirjoitella maileja ja blogia summuuta. Kuitenkin tastakin tuli niin pitka etten paassyt kuin puoleenvaliin, nyt viimeistelen tata Leonin koneella :P Wouter ja Leon on lahdossa ihan pian pois, ja tahdomme nyt tehda kaikkea uutta mita emme viela ollut ehtinyt. Yksi asia listalla oli menna katsomaan Docklandsin baareja, ja sen teimmekin sitten Wouterin kanssa. Keskiviikko ei ilmeisesti ollut paras paiva kun melkein kaikki paikat oli kiinni, mutta nahtiimpahan jotain kuitenkin. Takaisin hostellille, ja nukkumaan. Tai siis melkein. Wovie meni, mutta kuulin sitten etta on Danielin viimeinen paiva taalla ja he ovat lahibaarissa juhlimassa niin menin sitten hetkeksi moikkaamaan. Sitten vasta nukkumaan J

Tanaan onkin ollut taas vahan heikompi olo, mutta en silti valita. Ihan ok. Herattyani kahden kolmen maissa pakotin Wouterin lahtemaan Aldiin kanssani ostamaan ruoka-aineksia. Tehtiinkin sitten superdeluxehotdogeja, italialaisilla makkaroilla, pekonilla ja munilla varustettuna. Nnam! Sitten aloittelin kirjoittelemaan tata, mutta pitikin menna jakamaan illallista taas. Nyt paasen vihdoin viimeistelemaan taman, ja sitten lahdemmekin muutamia baareja kiertamaan. Onhan nyt kuitenkin torstai, ja dutchien viimeinen torstai Melbournessa. Billboard kutsuu varmaankin. Kuitenkin ensin yhteen toiseen paikkaan jossa ei koskaan olla oltu. On muuten viimeinen torstai kun tyoskentelen Billboardille nyt mikali he eivat maksa $135 velkojaan mulle...

Mutta mitas tassa nyt muuta. Pieni romaani tuli taas kirjoitettua. Tanaan on kuitenkin ollut hyva paiva, hymyilen ja olen onnellinen. Mita muuta sita pieni ihminen haluaa.

Huominen tyopaiva hieman arsyttaa, mutta en valita. Kirjoitellaan taas. On ikava Suomeenkin, ihan oikeasti. Valilla siis.

<3