lauantaina, marraskuuta 25, 2006

Torstai meni sujuvasti!

Oltiin taas humalassa, mutta tein niinkun lupasin itselleni aikasemmin, ja en ollut lahellekkaan niin pahasti. Silleen sopivasti, tanssittiin paljon ja pidettiin hauskaa tappiin asti, eli puoli viiteen... Sielta sitten hostellille takasin aika suoraa, sit yritin katsoa viela Drop Dead Gorgeus, mutta jotenkin nukahdin kai kesken. Kun elokuva oli loppu, kello olikin jotenkin jo 7 aamulla, ja aattelin etta vesituopin jalkeen nukkumaan. Sankyyn paastyani sitten paassa pyori vaan asioita, eika unta saanut. Kirjoitin vihkooni muutaman sivun tekstia, jotka nyt hieman hymyilyttaa. Kuitenkin:

"Pelkasin, etta tama matka kuljettaa mut tahan pisteeseen. Tai saatoin ehka alitajuntaisesti sita toivoakin. Elamani on pieni sotku, mutta jotenkin toivon sotkun kasvavan. Mikaan tulevaisuudessa ei ole enaa varmaa. Tiedan etta onnelliseksi tulen jos minun ei enaa tarvitse nukkua tai opiskella. Toista on fyysinen pakko, toista sosiaalinen.
Haluan olla rakastettu, mutta en keskittya olemaan mukava.
Haluan olla humalassa, mutta en keskittya juomiseen.
Haluan olla niinkuin kaikki muutkin, tekematta mitaan sen eteen.
Minua pelottaa asiat, joita en usko monien pelkaavan. Minua ei kaduta asiat, joita monet puhuvat katuvansa. Mita jos menestyn tyossani ja he tarjoutuvat sponsoroimaan minut Australiaan? Mika minua pitaa suomessa? Jyvaskylan yoelama? Lyhyeksi jaavat opiskeluyritykset? Ranta? Parasta ja pahinta on etta kaikki on niin avointa. En opiskele mitaan, en asu missaan.

Istun lakanoilla verhoillun 8 hengen dormin alasangyssa, toisella puolella maailmaa, pienessa humalassa, yksin kello 10 aamulla, ilman pientakaan sirpaletta unesta. Jos en toita olisi saanut, lahtisin tanaan pois. Kokemaan jotain yksin. Nyt vakiinnun neljaksi kuukaudeksi, vaikkei todellakaan pitanyt. Vakiintumaan tanne ei tultu. Ja tassa ollaan.
Ehka taas pitaisi katua jotain, mutta en osaa. Jos puhuisin aina totta, ihmiset pitaisivat minua friikkina. Jos loydan meita kovasti lisaa, perustan kerhon. En loyda.

Sankyni natisee lahes jokaisesta kynani liikkeesta. Aurinko paistaa silmiini. Ulkona oleva parkkitalokin on jo taysi. Mietin miksi nukkua. Ehka alan juomaan kahvia. Jos nyt nukun, paiva menee pilalle. Tosin nukkuessa en kayta rahaa, mita ei ole. Yritan miettia milta tama teksti nayttaisi ulkopuolisen silmiin... Teinin satunnaisia angstiajatelmia? Ehka. Ei haittaa.
Mutta en angstaa, olen onnellinen. Osaan elaa tassa hetkessa, ja nauttia siita kun uudet hyvat ystavani halaavat kun nakevat minut aamulla. Toisaalta takaraivossani aina jyskyttaa ase etta minun taytyy tehda elamallani jotain, niinkuin muutkin. Tiedan niin monia jotka opiskelee asioita jotka ei oikeasti kiinnosta, koska ei keksi muutakaan. Mina en siihen pysty.
En ole koskaan opiskellut kunnolla, ja nyt sita on paha aloittaa. Koska olen saanut kasityksen etta opiskelu = raha, vihaan myos sita etta minulla taytyy olla rahaa etta voin olla taysin onnellinen. Ilman rahaa en ole mitaan. Lottovoittajana en koskaan enaan astuisi jalallani kouluun, ja tiedan etta osaisin nauttia elamastani, enka pitaa rahoja itsestaanselvyytena.

Onko pakko olla niinkuin muutkin? Ma en ole selvastikaan tunteiltani ja haluiltani, miksi sit pitaisi yrittaa olla muuten? Mulla ei ole mitaan syyta olla missaan ja pakko tehda mitaan. Paitsi rahaa.
Nukun 2h. Pakko. Nukkumaan mennessani vaan toivon etta uudet ystavani eivat vaan jaa yksiksi travellaustuttavuuksiksi, jotka pian unohtuu. Wouter on tulossa Suomeen, sen taytyy tapahtua.

Ja vanhemmille ja pelkaaville sukulaisille tiedoksi, vaikka blogini on aika alkoholin varittama, on kaikki ihan kontrollissa. Juon pari kertaa viikossa, ja en pystyisi ajatellakaan juovani yksin. Ja todellakin juon vahemman kuin muut kaverini, en edes ymmarra mista he repivat rahaa siihen. Mutta no worries, kaikki on hyvin."

Nyt hieman naurattaa kylla, hahaa. Mutta joo, oli tuolla ihan jarkeviakin juttuja ;)

Niinjuu, torstaina ostin siis kaksi uutta elokuvaakin, Drop Dead Gorgeus, ja Eternal sunshine of the spotless mind, eli tahraton mieli. Kirstenin elokuvia molemmat, ja todella halpoja = Nam.

Perjantaina sitten parin tunnin younien jalkeen herasin vakisin, ettei paiva mene pilalle. Lampoa oli joku 30 ja aurinko paistoi... Kaikki olivat lahdossa jonnekkin suburbiaan uima-altaalle, mutta itse ei jaksanut vaitautua. Hain Silken katolta, ja pyysin hanet mukaani Makkiin aamupalalle. Sielta sitten takaisin hostellille ja katolle ottamaan aurinkoa muutamaksi tunniksi. Ma haluan olla ruskea, mut en ma rusketu! Makaan aina katolla ottamassa aurinkoa mut silti olen kuin Pasin Carina.

Pitsaa taytyi jaella eilen. Tienasin 30$ upgradeista, olen ylpea! Nama rahat voi toki kayttaa vaan baarissa juomiin ja syomiin, mutta on se silti. Taman jalkeen kaytiin puistossa ihailemassa tahtia, ja sitten lahdettiin Lygon streetille Laurenin kamppaan viettamaan iltaa. Matkalla Lygon streetia pitkin kavellessa oli upeaa, sinne taytyy menna uudelleen. Koko katu taynna ihania ranskalaisia katukahviloita ja italialaisia ravintoloita, varmaan noin 70 erilaista. Myos kaikenlaisia kebab-kojuja, mutta siis ruokaa ruokaa, ihania ravintoloita. Amatoorikulinaristina taytyy menna, lukeehan se minun cv:ssakin ;)

Laurenilla oli leppoisaa, ihan mukava kamppa. Siis ei mikaan sellainen missa mielellaan Suomessa asuisin, mutta taalla aika helpostikin. Mitaan sankya tarvitse, kunhan on vaan paksu patja...

Jep. Hostellille taman jalkeen, ja Cinema Loungessa olikin Wouter, Jodie ja Amy katsomassa Ice Age 2:sta. Sita toljottelin kunnes nukahdin, ja herasin kun lopputekstit rullasivat. Tassa vaiheessa siirryin sankyyn, kello oli jotain 4. Nukahdin heti.

Tanaan herasin kello 3, eli piiiiitkat unet. Sitten alakerrassa ei ollut ketaan, niin paatin tulla Subwayn kautta tanne kirjastolle. He ruojat subissa olivat paattaneet heidan "sub of the day" tarjous setin, jotenka en enaa kay siellakaan. Hittovie. Se oli niin halpaa. Ja makoisaa!

Taytyy tasta taas hipsia hostellille, siella olis tiedossa taan ruoan jakamista. Tanaan on taas jonkun synttarit meidan baarissa, jotenka menoa loytais. Jotkut kaks 23v tyyppia tulee juhlimaan omiaan, ja varannu kauheasti drinkkikortteja ja ruokaa. Mut ma oon vasy, haluan nahda Drop Dead Gorgeus taas! Se vaikutti hauskalta, siis sen verran mita sita nain.

Tosin ei sita koskaan tieda minne lauantai itsensa vie, saa nahda. Haluan nukkua.

<3

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

pöytälaatikko runoiluu:)ja edelleen kade tosta sun leffojen kattelemis määrästä! uus james bond, iiihan huippu!
<3 maake

Anonyymi kirjoitti...

Hieno tilitys!

Anonyymi kirjoitti...

lihan tuossa teiniangstiksi pelkäämässäsi paljon tällaisen yli 30v:kin kannalta ajankohtaista... onneksi tai valitettavasti, ihan näkökulmasta riippuen ;-0

Pikku huom. koulutus ei välttis tarkoita rahaa. No et sitä kyl tarkottanutkaan. Terveisin maisteri vailla rahaduuneja

Anonyymi kirjoitti...

tykkään susta <3 myös kauhee ikävä sua hani!

Anonyymi kirjoitti...

oikeen harmittaa miksen keksinyt tuota itse. puit mun ajatukset sanoiks. kiitos siitä, nyt jo taas parempi. meinaan noita sun yöllisiä ajatuksia paperilla.
matkasi jatkoja!
ehkä tunnistat

Erkki kirjoitti...

Tunnistaisinkin. Oon liian tyhma :I

Anonyymi kirjoitti...

ou mai kaad! eikö nimikää sytytä? :)

Anonyymi kirjoitti...

Sun täytyy varmaan julkaista kirjana tää sun matkablogi :p

Anonyymi kirjoitti...

Koitin kattoo tahratonta mieltä viikonloppuna mut yritykseks jäi monestakin syystä, mut vaikutti ihan hyvältä. ;)